Jos on mitään, mikä poikkeuksetta saa minut hyvälle tuulelle on se tuhma vitsi.
Rakastan sitä, miten niiden keksiminen oikeasti vaatii nokkeluutta, mutta sisältö on usein todella lapsellista – tällaiset kontrastit ovat aina kiinnostavia.
Ike oli sokea ja halusi hemmotella itseään.
Ike asteli ravintolaan
Ike asteli kaupungin hienoimpaan ravintolaan ja istuutui pöytään. Kun tarjoilija antoi hänelle ruokalistan, hän selitti:
– Anteeksi, mutta olen sokea, joten valitettavasti en pysty lukemaan ruokalistaa. Mutta jos annat minulle vanhan lusikan edelliseltä vieraalta, voin haistaa, mitä siinä oli, ja päättää sen perusteella.
Yllättynyt tarjoilija teki työtä käskettyä ja ojensi lähimmän näkemänsä käytetyn haarukan lautaselta, jota ei oltu ehditty korjata pois.
Ike otti haarukan, haistoi sitä ja totesi tyytyväisenä:
– Ah, naudanfilettä perunagratiinilla. Kuulostaa fantastiselta, sitä haluan syödä.
Palasi seuraavana päivänä
Tarjoilija oli niin vaikuttunut Iken taidoista, että kertoi niistä illalla ravintolassa kokkina työskentelevälle vaimolleen Ullalle.
Seuraavana päivänä Ike palasi ravintolaan ja teki täsmälleen saman tempun käytetyllä haarukalla.
– Mhmm, tryffelipastaa! Se tulee on illan tilaukseni! Ike huudahti iloisesti.
Pilkka osuu omaan nilkkaan
Muutamaa päivää myöhemmin Ike palasi taas ravintolaan.
Tällä kertaa tarjoilija halusi tehdä Ikelle pienen kepposen. Niinpä hän otti haarukan ja pyysi vaimoaan Ullaa hieromaan sitä haaraväliinsä.
Sitten hän marssi Iken luo ja ojensi tälle haarukan.
Ike haistoi haarukkaa pitkään ja huudahti sitten:
– Mitä he*vettiä, onko Ulla täällä töissä?!
Paina nyt JAA-painiketta, jotta ystäväsikin saavat nauraa tänään!
