Rakastan vitsejä – niiden kertomista, ja niiden kuulemista.
Ei haittaa vaikka olisin ollut koko päivän kuin myrskyn merkki, heti kun kuulen hauskan tarinan loppuratkaisun, olen taas hyvällä tuulella.
Lars halusi hevosen. Se oli hänen suosikkieläimensä ja hänen suurin toiveensa tässä maailmassa oli ollut lapsesta asti saada oma sellainen.
Viimein eräänä päivänä hän löysi netistä myytävän hevosen, soitti omistajalle, vanhalle maanviljelijälle, joka myi kaikki eläimensä, ja suostui siihen, että Lars voisi ostaa hevosen 1000 eurolla.
”Rahot tehty”
Seuraavana päivänä maanviljelijä saapui Larsin talon eteen trailerin kanssa.
Kun Lars avasi oven, maanviljelijä alkoi heti puhua:
– Olen todella pahoillani, mutta hevonen on kuollut.
– Voi kuinka kauheaa! Haluaisin rahat takaisin, Lars vastasi.
– Valitettavasti se ei ole mahdollista, poltin rahat jo eilen kasinolla, vastasi farmari.
– No anna minulle sitten kuollut hevonen, Lars vastasi suuttuneena.
”Et voi tehdä sitä”
Maanviljelijän leuka loksahti auki.
– Mitä ihmettä aiot tehdä kuolleella hevosella?
– Laitan sen arpavoitoksi, vastasi Lars nokkelasti.
– Et voi tehdä sitä, ihmiset raivostuvat sinulle! huusi maanviljelijä.
– Katsotaan, Lars sanoi hymyillen.
”Kuinka teit sen?”
Kuukautta myöhemmin Lars tapasi saman maanviljelijän kaupunginaukiolla. Maanviljelijä meni Larsin luo uteliaana.
– Miten hevosen kanssa meni?
– Laitoin sen arpavoitoksi, kuten sanoin. Myin 1000 arpalippua 5 eurolla, joten tienasin 5000 euroa, Lars vastasi.
– Mutta ihmisten on täytynyt valittaa hurjasti, hevonenhan on kuollut?! huusi maanviljelijä.
Lars hymyili ja vastasi rauhallisesti.
– Kyllä, sain valituksen. Häneltä, joka voitti hevosen, joten palautin hänelle 5 euroa, jonka hän maksoi arvasta.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!
