Normaalioloissa lakia ei pidä ottaa omiin käsiinsä. Jos kaikki tekevät niin, se päättyisi kaookseen. On kuitenkin myös tiettyjä tapauksia, joissa voitaisiin väittää, että se oli persuteltua.
Tästä tämä vitsi on erittäin hyvä esimerkki. Se on kiertänyt internetissä jo pitkän aikaa ja sen kertoo oikeussalissa työskennellyt mies, kun hän sattui kuulemaan keskustelua melko erikoisesta tapauksesta.
Käsi sydämellä, en tiedä tapahtuiko seuraava todella. Se voi hyvinkin olla fiktiota – mutta joka tapauksessa, en voinut olla nauramatta, kun pääsin loppuun.
Tuhannet muutkin ympäri maailman ovat nyt nauraneet tälle tarinalle! Jos se oli myös sinusta hauska, voit jakaa sen, kun olet lukenut.
Mies sanoo:
– Kuulin, että 71-vuotiasta naista syytettiin mammografialääkärin pahoinpitelystä.
– Olen syyllinen, mutta lieventäviä seikkoja on, sanoo syytetty.
– Okei. Sitten haluaisin kuulla nämä olosuhteet, vastasi tuomari sarkastisesti.
Minusta tuntui, että minäkin halusin kuulla, joten höristin korviani ja kuuntelin.
– Olin varannut ajan mammografiaan. Saavuin ajoissa ja vastaanotolla minut otti vastaan erittäin iloinen lääkäri, jolla oli hymy korvasta korvaan. Energiaa melkein purskahteli hänen silmistään.
Heitä pois kaikki vaatteet
– Hei! Nimeni on Joonas! Menkäähän tuonne seuraavaan huoneeseen, riisukaa kaikki vaatteet vyötärön yläpuolelta ja pukekaa sitten tämä kaapu, hän sanoi.
Rouva jatkaa kertomustaan:
– Joonas, kokeile kofeiinitonta kahvia ensi kerralla, ajattelin.
– Sen jälkeen hän juoksi karkuun tekemään viimeisiä valmisteluja, mutta suhteellisen pian sen jälkeen, kun olimme aloittaneet – ja saatuamme oikean puolen, hän pyysi minua vaihtamaan vasempaan rintaan, nainen kertoo oikeudessa.
–Yritä seistä varpaillasi ja nojata eteenpäin, jotta saamme kaiken sisään, sanoi lääkäri.
–Tietenkin yritin ja nojasin eteenpäin, kun tunsin kylmyyden, epämukavuuden ja hengenahdistuksen yhdistelmän täyttävän kehoni.
– Uhmasin toden totta painovoimaa seistessäni siinä, kumartuneena eteenpäin yksi rinta puristettuna kahden neliömäisen lasilevyn väliin. Mutta yhtäkkiä, tyhjästä, kuului kovaääninen ’POKS’!
– Yhtäkkiä oli pilkkopimeää. Sähköt olivat menneet poikki. Joonas sanoi, että ”he remontoivat sairaalan kellaria”, ja kiiruhti ovea kohti.
Tuttu jonossa
– Hei! Et voi vain jättää minua tänne pimeään!, huusin hänen jälkeensä seisoessani epämukavassa asennossani.
– Voi sinua parkaa, vastasi lääkäri ja lisäsi olkansa yli:
– Varageneraattori antaa valoa käytävälle. Joten jätän oven auki, jotta näet jotain!
– Ennen kuin ehdin protestoida, hän oli kadonnut. Tässä puolialastomassa asennossa, toinen rinta roikkuen maassa ja toinen kahden lasilevyn välissä…. oli se, josta nämä kaksi sankaria, Roope ja Erik, löysivät minut.
– Toinen heistä, en muista kumpi, kysyi, olinko tietoinen, että sähköt olivat katkenneet… ja kyllä, olin tietysti täysin tietoinen siitä. Huusin sisälläni paniikista, mutta yritin toimia mahdollisimman hillitysti ja rauhallisesti.
– Okei, hyvä juttu, toinen heistä vastasi ja vilkutti hyvästit, ikään kuin olisi nähnyt tutun Salen jonossa.
Kaksi tuntia myöhemmin
Nainen jatkaa selittelyään hieman järkyttyneestä oikeussalista:
– Kaksi tuntia myöhemmin, eli KAKSIA TUNTIA MYÖHEMMIN, Joonas juoksi taas huoneeseen pirullinen hymy kasvoillaan. Olin täsmälleen samassa asennossa, johon hän oli jättänyt minut kaksi tuntia aiemmin.
– Hän katsoi minua anteeksipyytävästi. ”Vai niin! Virrat palasivat, mutta unohdin sinut kokonaan. Ja typerä minä, minulla oli lounas sovittuna ystävän kanssa!”
–Ja tämä, arvoisa tuomari, on syy, miksi hänen päänsä – minun rintojeni sijaan – päätyi tuon saatanallisen koneen lasilevyjen väliin!
Tuomari joutui taistelemaan pidätelläkseen nauruaa, mutta onnistui lopulta sanomaan:
– Öh… Okei. Sakko on poistettu… olet vapaa lähtemään!
Älä epäröi jakaa tarinaa, jos se sai hymyn huulillesi!
