Yhteiskunnan vanhemmat jäsenet ovat eläneet pidempään ja heidän elämänkokemuksensa on tuonut mukanaan viisautta, jota nuorempien tulisi kuunnella, kunnioittaa ja josta oppia.
Valitettavasti monet nuoret luulevat tietävänsä aina parhaiten. Ainakin niin kävi törkeälle myyjälle, kun iäkäs nainen saapui hänen kassalleen ruokakaupassa.
Kun vanha täti alkoi pakata tavaroitaan, nuori sanoi, että ympäristösyistä asiakkaan tulisi tuoda omat kauppakassinsa mukaan – sen sijaan, että ostaisi muovikasseja.
Lue myös: Rakentajien käsittämätön moka tekee talon myymisen mahdottomaksi – löydätkö virheen 9 sekunnissa?
(Tapahtuiko tämä todella vai ei – emme tiedä. Tarina on kuitenkin kiertänyt verkossa pitkään ja sen opetus on niin hyvä, että mielestämme sitä kannattaa levittää, oli se totta tai ei.)
Myyjän sanat
Vanha rouva kuunteli kassan nuhtelua rauhassa, ja vastasi sitten rauhallisesti. mutta vastasi:
– Meillä ei ollut ”vihreitä arvoja” minun aikanani.
Tästä myyjä sai vain lisää vettä myllyynsä.
– Se juuri on meidän ongelmamme tänä päivänä. Sinun sukupolvesi ei välitä tarpeeksi ympäristömme ja planeettamme säästämisestä tulevia sukupolvia varten.
Silloin rouva lausui muutaman tarkkaan valitun sanan, jotka kaikkien pitäisi lukea ja ymmärtää.
– Aiemmin käytimme uudelleen maito-, virvoitusjuoma- ja olutpullomme. Veimme ne kauppaan ja kauppa lähetti ne takaisin valmistajille, jotka puhdistivat lasit ennen kuin ne täytettiin uudelleen ja myytiin jälleen kaupoissa. Näin pulloja voitiin käyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Ne olivat varmasti kierrätettyjä, mutta näitä ”vihreit arvoja” ei meidän aikanamme ollut, iäkäs rouva selitti ja jatkoi:
– Tuolloin tavaramme pakattiin kaupoissa ruskeisiin paperipusseihin joita saimme sitten käyttää niitä moneen eri asiaan – useaan kertaan. Muistan, että käytimme niitä ruskeita paperikasseja koulukirjojen suojakääreinä.
– Tarkoituksena oli varmistaa, että koulujen omaisuus ei tuhoutuisi. Näin saimme myös piirtää ja kirjoittaa niihin ruskeisiin käärepapereihin niin paljon kuin halusimme ja myös personoida niitä hauskalla tavalla.
Rakensivat nykypäivän yhteiskunta
Myyjä katsoi silmät pyöreinä vanhaa rouvaa, joka jatkoi menneisyyden muisteluja.
– Meillä oli talossa vain yksi tv ja radio. Ei omaa joka huoneessa. Televisiossa oli myös pieni näyttö, tavallaan kuin nenäliina, ei koko huoneen. Samalla sekoitimme keittiössä käsin patojamme ja vaivasimme itse taikinamme. Meillä ei ollut sähkökoneita, jotka tekivät kaiken tämän puolestamme. Muistan myös, kun lähetimme postissa jotain särkyvää tai siirtelimme lautasia ja muita särkyviä asioita.
– Silloin käytimme vanhaa sanomalehtipaperia suojana, näiden nykyään saatavilla olevien kuplamuovien sijaan. Puutarhassa meidän ei tarvinnut käyttää bensaa ruohon leikkaamiseen ruohonleikkurilla. Treenasimme läpi työn ja arjen eikä meidän siksi tarvinnut mennä salille kävelemään sähköä imevällä juoksumatolla.
Tähän mennessä viereen oli avautunut toinen kassa. Vanhempi nainen ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Hän jatkoi:
– Muistan myös, kuinka meillä oli tapana pestä lasten vaipat käytön jälkeen. Meillä ei ollut niitä, jotka ovat olemassa tänään, tiedäthän ne, jotka heitetään pois heti. Ja vaatteiden pesusta puheen ollen – meillä oli tapana kuivattaa ne naruilla ulkona. Ei koneessa, joka käyttää paljon virtaa. Aiemminkin tuuli- ja aurinkoenergialla oli merkitystä.
– Siihen aikaan ihmiset kulkivat raitiovaunulla tai bussilla töihin, kun lapset pyöräilivät tai kävelivät kouluun sen sijaan, että käyttäisivät vanhempiaan 24 tunnin taksipalveluna valtavilla autoillaan, jotka maksoivat yhtä paljon kuin talo .
Nuorempi sukupolvi valittaa usein
– Minusta on surullista, että nuorempi sukupolvi valittaa usein siitä, että me vanhemmat emme ole tarpeeksi ”vihreitä” ajattelutavallamme.
Myyjä seisoi sanattomana, kun vanha täti pakkasi tavaransa ja vaelsi sitten eteenpäin.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että nuori nainen ajattelee ensi kerralla ennen kuin hyökkää vanhuksia vastaan ympäristötietoisuuden suhteen!
Usein nuoremmat luulevat tietävänsä paremmin, mutta joskus kannattaa kuunnella vanhempiaan.
