Hauska, hieman törkyinen tarina on omiaan nostattamaan tunnelmaa seurassa kuin seurassa.
Tai ehkä hienoilla illalliskutsuilla ei kannata laukoa ihan mitä tahansa, mutta meidän muiden keskuudessa ne yleensä nauravat äänekkäästi.
Joko naurat, koska ne ovat mielestäsi hauskoja, tai naurat, koska ne ovat niin lapsellisia ja tyhmiä.
Vanha pappi nimeltään Lasse oli matkalla luostarista toiseen luennoimaan.
Näin nunnan karjunnan
Parkkipaikalla hän huomasi nuoren, kauniin nunnan.
Lasse laski auton ikkunan.
– Haluatko kyydin? Lasse kysyi käheällä äänellä.
– Ehdottomasti, nunna visersi ja hyppäsi matkustajan paikalle.
Kun hän istui alas, hänen kaapunsa paljasti ison kaistaleen paljasta reittä – mikä sai isä Lassen hengityksen kiihtymään.
”Isä, muistatko psalmin?”
He lähtivät matkaan, eikä Lasse voinut hillitä itseään, vaan laittoi kätensä nuoren nunnan reidelle.
Nunna puhui rauhallisesti ja matalalla äänellä.
– Isä, muistatko psalmin 132?
Pappi tajusi menneensä liian pitkälle ja irrotti kätensä.
Mutta pian hänen itsehillintänsä petti jälleen ja hän laittoi kätensä takaisin nunnan reidelle.
”Mitä olen tekemässä?”
– Isä, muistatko psalmin 132? kysyi nunna jälleen, hengittäen raskaasti.
”Mitä minä oikein teen?” Lasse ajatteli itsekseen.
– Anteeksi, kultaseni, lihan himot riivaavat minua, Lasse vastasi ja otti jälleen kätensä pois.
Juoksi luostariin
Kun he saapuivat luostariin, nunna huokaisi pettyneenä ja nousi autosta.
Heti kun nunna oli poissa näkyvistä, Lasse juoksi luostariin, avasi Raamatun ja tarkasti psalmin 132.
Siinä sanottiin:
”Jatka eteenpäin, jatka pidemmälle, niin löydät paratiisin!”
Jaa tämä vitsi myös ystävillesi!
