On varmasti hirvittävän vaikeaa elää nunnana tai pappina ja olla selibaatissa.
Kaunis, nuori nunna ja yli 90-vuotias pappi olivat menneet ja rakastuneet toisiinsa. Nunna rakasti pappia, koska hän oli niin hurskas ja jumalaapelkäävä. Ja pappi rakasti nunnaa, koska hän oli niin viaton ja kaunis.
Kirkon sisäisistä tiukoista säännöistä huolimatta pariskunta onnistui saamaan paavilta erityisen luvan naimisiin, sillä pappi oli vuosia ollut yksi hurskaimmista koko kirkossa.
Hääseremonia
Seremonian aikana pappi lupasi rakastaa nunnaa myös sen jälkeen, kun elämä oli ohi, ja että jos hän kuolisi ensin, hän tulisi takaisin ja ottaisi häneen yhteyttä ja kertoisi hänelle kuolemanjälkeisestä elämästä, jotta hänen ei tarvitsisi huolehtia.
Valitettavasti pappi kuoli jo sinä iltapäivänä.
Sinä iltana, kun nunna luki iltarukousta, hän kuuli yhtäkkiä äänen. Pappi oli pitänyt lupauksensa ja otti yhteyttä rakkaaseensa.
– Mitä sinulle kuuluu?, nunna kysyi.
– Pelkkää hyvää, taivas on sininen ja ruoho vihreä ja minulla on kaikki mitä tarvitsen, vastasi pappi.
– Mitä teit koko päivän?
– Söin ja paneskelin, siinä kaikki.
– MITÄ? Tätäkö todella teet taivaassa?
– Kuka puhui taivaasta?
– Rakkaani, et kai päätynyt helvettiin?
– En missään nimessä! Kävi ilmi, että olimme ymmärtäneet väärin… Uudelleensynnyin itse asiassa pupuksi…
Älä nyt ole niukka, JAA jos nauroit!
